Mokit nukkuu lumiset,
|
nukkuu hanki, tanteret,
|
tuikkii taivaan tahtivyo,
|
pyha nyt on jouluyo.
|
Katso, valo valkahtaa,
|
hanget kaikki kimmeltaa,
|
yli vuorten, metsien,
|
kay kuin valke siipien.
|
Se on joulun enkeli.
|
herra hanet lahetti
|
kanssa joululahjojen
|
luokse pienten lapsien.
|
|
Vaikka hal on kadessaan
|
niin kuin kulkis kylvamaan,
|
ja han kylla kylvaakin,
|
mutta ihmismielihin.
|
Ei han anna makeita
|
eika leikkikaluja,
|
niita isa, aiti suo.
|
Mita jouluenkel tuo?
|
Puhtahia aatteita,
|
kultaisia kuvia
|
Suomen lasten sydamiin,
|
mokkihin ja palatsiin.
|
|
Niita hanen vakastaan
|
variseepi yli maan
|
niin kuin pikku tahtia,
|
eiko se oo ihmeta?
|
Mutta yha kummempaa
|
viel on, mita kerrotaan:
|
Kulkies sen enkelin,
|
lapsiks muuttuu vanhatkin.
|
Sita et kai ymmarra?
|
Kysy sita aidilta!
|
Sitten siunaa itsesi,
|
nuku, saapuu enkeli.
|
|
-----------------
|
Mokit Nukkuu Lumiset
|
| Tarja |
