Auringon kullanhohde hiipuu pimeyteen,
|
petollisen valloittajan loppu lähenee.
|
Usvaisten metsien kansa valmistautuu hyökkäykseen,
|
isiensä uskon puolesta se taistelee.
|
|
Kun valo katoaa he esiin marssivat
|
ja miekat rautaiset pian ilmassa tanssivat.
|
Ei henkiin kukaan jää, he kaiken tuhoaa.
|
On vasara heill' kaulalla, risti ruohikkoon putoaa.
|
|
Teurastus alkakoon...
|
Kuoloon luopion...
|
|
Vihollisen veri virtaa miekan kahvalle
|
kun terä sitä janoten jo syöksyy syvälle.
|
|
Profeetan lapset,
|
kohtalonne on kirjoitettu miekkojemme teriin.
|
Liian kauan olette maitamme asuttaneet.
|
|
Emme tarvitse vapahtajaanne,
|
emme valkoista valhettanne.
|
Kahlitsematonta ette voi vapauttaa.
|
|
Luonto on äitimme,
|
hänen povellaan alttarimme.
|
Pyhimpämme kaikkialla ympärillä asustaa.
|
|
Hanget säihkyvät, kosket kuohuvat.
|
Ne jumalamme ovat,
|
omaamme emme anna pois.
|
|
Pohjoiseen olitte saapuva,
|
kaukaa tulitte
|
ja sinne joudutte vielä kerran palaamaan.
|
|
Sillä jälleen keihäämme
|
saalistavat luopioiden verta.
|
|
Kuolema lampaille jotka riistivät uskomme,
|
Pohjolasta poistukaa tai kohdatkaa kostomme.
|
On jumalanne meille vieras olento,
|
se ikuisuuksiin kadotkoon, vihamme tuntekoon.
|
|
Pian armoa jo anotaan, ei pelastusta näy.
|
Metsän piiloon samotaan, tie kirveen terään käy.
|
On taistelu koht' voitettu, jo aamu sarastaa,
|
pian soturimme ratsastaa kohti Tuonelaa.
|
|
Kohti Tuonelaa...
|
Valloittaja katoaa...
|
|
Vihollisen veri virtaa miekan kahvalle
|
kun terä sitä janoten jo syöksyy syvälle.
|
|
Verta vuodattakaa... kuolemaa...
|
Rauta kalskahtaa... tuskaa...
|
Tappakaa... kylväkää tuhoa...
|
Terät tanssikaa... verta janoten...
|
|
[English translation:]
|
|
[BLOOD OF AN APOSTATE]
|
|
Dying out is the sheen of the sun, darkness
|
closing in
|
and the conqueror so treacherous stands at his mortal end.
|
The people of the deep woods gathering for attack,
|
for the faith of their fathers' they now raise all arms.
|
|
When the light disappears they march in from
|
everywhere
|
and soon their swords made of iron clatter in the air.
|
There's no one to survive, everything they will destroy.
|
Sign of the hammer they carry, to the ground all crosses fall.
|
|
Let the slaughter begin...
|
Until the traitor's end...
|
|
The blood of an enemy is pouring down the sword
|
whilst the blade thirsting for it dashes deeper in.
|
|
Children of the prophet,
|
your fate is written within the steel of our blades.
|
For too long have you inhabited our lands.
|
|
We do not need your savior,
|
we do not need your lies.
|
Whoever is unfettered, no man can set him free.
|
|
Nature is our mother,
|
our altar on her bosom.
|
The most sacred of ours dwell everywhere around.
|
|
Now see the snowdrifts shine, hear the rapids
|
rush.
|
They are the gods we worship
|
and we will not forsake what's ours.
|
|
And you came up north,
|
so far from home
|
where you shall once again return.
|
|
For once more do our spears prey on the blood of
|
the apostates.
|
|
Death to the sheep who deprived us of our faith,
|
either withdraw from the north or our vengeance you shall know.
|
The god of yours is such a distant creature to our folk,
|
it shall vanish into eternities with our wrath upon.
|
|
Soon imploring for mercy with no escape in
|
sight.
|
Running through the forests but never hiding from our blades.
|
The battle soon is overcome, the morning rays do rise,
|
and soon do our great warriors ride onwards to Tuonela.
|
|
Onwards to Tuonela...
|
And the conqueror is gone...
|
|
The blood of an enemy is pouring down the sword
|
whilst the blade thirsting for it dashes deeper in.
|
|
Shed the blood... death overcome...
|
Sound the clash of iron... pain overcome...
|
Kill them all... sow destruction...
|
Clatter in the air... declare a hunt for blood...
|
|
-----------------
|
Luopion Veri
|
| Moonsorrow |
