[1]
|
Kauan sitten kylän päässä syntyi kaksi poikaa,
|
kaksi perillistä sodanjumalan karhuntaljoin verhotun.
|
Jo kolmen iästä, sanovat, toisiansa alkoivat harjoittaa
|
ja kun teräksensä yhteen kalahti, saattoi kuulla ukkosen.
|
|
Kauan sitten kylän päässä varttui kaksi poikaa,
|
kaksiko vain typerystä kuolemaa pilkkaamaan?
|
Ei yksikään haava vielä ollut tehnyt
|
tehtäväänsä
|
ja siksi kai sitä miekasta vihollisen täytyi anoa.
|
|
Aina kunnia houkuttaa nuorta kansaa
|
(ryöstöretki merten taa) ja taistelu sitäkin enemmän.
|
Varmaan turmaan rientävän tielle
|
vain toinen hullu uskaltautuu.
|
|
[2]
|
Kun kenttä hohkaa kärsimystä ja kirveet lentävät,
|
leikki kanssa kuoleman vain yltyy.
|
Niin riemukasta lapsien on päitä pudottaa
|
kuunnellessaan sotajoukkoa hurraavaa.
|
|
[3]
|
Usein käykin vain niin et' vertaisesta tulee alempi.
|
Tarinan kulku voitoista kääntyy
|
ja maine ihmisen helposti antaa veljensä unohtaa.
|
|
Ylpeys, tuo kavalin tauti päällä maan,
|
näin on vienyt taas yhden uhrin muassaan.
|
Kumpi lie se epatto, kilpi alhaalla ja miekka koholla
|
teilleen mennyt vaiko hän joka hautoja kaivaa saa?
|
|
Heikompaa voima mik' riepottaa;
|
kotinsa on iäksi jättänyt tahtoen vielä surmata.
|
Kunniaton moinen työ.
|
|
[English translation:]
|
|
[A VILLAGE AWAY]
|
|
[1]
|
Long ago a village away there were born two sons,
|
two heirs of the god of war dressed in bearskins.
|
From the age of three, they say, each other they did train
|
and when their steel did clash thunder could be heard.
|
|
Long ago a village away there did grow two sons,
|
or were they just two fools born to mock their deaths?
|
Still they hadn't got a wound that would've hurt'd enough
|
to prevent them from begging such from a foreign blade.
|
|
Honour always tempts the young blood
|
(plundering across the seas) and battles even more.
|
Into the way of the one rushing to his doom
|
only another insane dares step.
|
|
[2]
|
When the field emits pain and axes fly about,
|
play with death is on the increase.
|
Such a joy for children the dropping of heads is
|
as long as their army cheers.
|
|
[3]
|
Yet so often equality becomes inferiority.
|
The course of a story twists at triumphs
|
and fame so easily lets a man forsake his kin.
|
|
Thus pride, that most insidious illness on all earth,
|
once again has taken its prey.
|
Which one might be the failure, he who left with a lowered
|
shield and sword held high or he who has to dig the graves?
|
|
Tossed about is the weaker by what force;
|
his home he has left, gained just more will to slay.
|
What a disgrace is such work.
|
|
-----------------
|
Kylän Päässä
|
| Moonsorrow |
